Luulin pitäväni lomaa koko heinäkuun, mutten malttanut olla kirjoittamatta tätä, kun niin mielenkiintoista asiaa ilmaantui mediaan!

Monen mutkan kautta satuin saamaan luettavakseni Berliinissä asuvan vapaan toimittajan, Pertti Rönkön kolumnin, joka oli julkaistu Satakunnan Kansassa 5.7.09.

Kuten olen aikaisemmin eri yhteyksissä maininnut, ei sen paremmin suomalainen kuin eurooppalainenkaan media kovin helposti välitä EU:n koko kuvaa. Saksan perustuslakipohdinnasta on vaiettu lähes totaalisesti. Englannissa puhutaan vain hallitsevan eliitin vastoinkäymisistä, mutta ei mainita sitä miten itsenäisyyspuolue (UKIP) sai murskavoiton EU-vaaleissa. Suomen vaalivalvojaisissa ei pienryhmiä vaivauduttu edes tuomaan tv-ruudun tilastokuvaan! Listaa voisi jatkaa pitkään.

Tästä syystä se, että kolumni edes julkaistiin, tuntuu suorastaan vallankumoukselliselta! Tallensin tämän aivan loistavan tekstin, joka vastaa täysin Euroopan kriittisen median analyysiä, luettavaksenne, kirjoittajan luvalla ( tekstin sommittelu, lauseiden esiin merkkaus sekä sisennetyt kommentit omiani ):

Saksa näytti EU:lle kaapin paikan

Saksan perustuslakituomioistuin tarttui monien Lissabon sopimusta koskeneiden kanteiden johdosta härkää sarvista ja päätti, että niin kauan kun EU ei ole liittovaltio, niin valta kuuluu myös EU-asioissa Saksan kansalle.

Tähän me Suomessakin olemme demokratiamme perustaneet.

Jos EU:sta taas halutaan liittovaltiota, niin siinäkin tapauksessa valinta on kansan käsissä, sillä perustuslakituomioistuimen mukaan Saksan nykyinen, itsenäisen valtion takaava perustuslaki voidaan kumota vain, jos kansa sitä haluaa eli kansanäänestyksellä.

Kun Suomessa (ja monessa muussa EU-maassa) tänään ehdottaa kansanäänestystä, niin valtaapitävät esittävät massiivista vastarintaa.

Suomessa on toisaalta käynnissä kipakka ja jatkuva väittely oikeuslaitoksemme toimivuudesta ja vastuualueista.

Saksan korkeimmat tuomarit asettuivat selkeästi kansallisen itsemääräämisoikeuden puolelle Brysselin valtapyrkimyksiä ja niitä kritiikittömästi tukevan saksalaisen politiikan päävirtaa vastaan.

Vaan mitä tekevät esim. suomalaiset tuomarit, kun koko juristikunta halutaan sisällyttää EU-systeemiin. Tässä ote sisäasiainministeriön tavoitteista viestinä Tukholmaan:

Kaikkien oikeusalan toimijoiden, myös hallintotuomioistuin- ten henkilöstön, koulutusta olisi lisättävä ja siitä olisi tehtävä säännöllistä. Ennen monivuotisen ohjelman loppua olisi pyrittävä varmistamaan, että kaikille uusille tuomareille ja syyttäjille annetaan järjestelmällisesti eurooppalaista koulutusta jossakin opinto-ohjelman vaiheessa. Tavoitteena on, että vähintään puolet kaikista EU:ssa toimivista tuomareista ja syyttäjistä olisi osallistunut joko eurooppalaiseen koulutukseen tai vaihto-ohjelmaan jonkin toisen jäsenvaltion kanssa. Vastuu koulutuksesta on ensisijaisesti jäsenvaltioilla, ja ne saavat EU:lta taloudellista tukea. Euroopan juridista koulutusverkostoa (EJTN) olisi vahvistettava, sen rakennetta olisi parannettava ja sille olisi myönnettävä taloudelliset resurssit, joilla varmistetaan asetettujen tavoitteiden saavuttaminen. Lisäksi olisi kehitettävä että opiskeluohjelmia (verkko-oppiminen) ja yhteisiä koulutuksen apuvälineitä, joiden avulla pyritään antamaan oikeusalan ammattilaisille tietoa EU:n toimintatavoista (yhteydenpito yhteisöjen tuomioistuimen kanssa, vastavuoroiseen tunnustamiseen ja oikeudelliseen yhteistyöhön liittyvien välineiden käyttö, vertaileva oikeustiede jne.).

Perustuslakituomarit eivät ole antaneet koskaan Saksan historiassa johtaville poliitikoille ja koko kansanedustuslaitokselle näin läjähtävää korvapuustia. Posket kuumottavat niin liittokanslerinvirastossa kuin liittopäivillä ja osavaltioita edustavassa liittoneuvostossa.

Tehkäämme samoin!

Onhan Saksassa, kuten monissa muissakin maissa, tullut maan tavaksi, että ministerit käyttävät valtaa ministerineuvostossa ja liittokansleri huippukokouksessa ilman, että kansanedustajat olisivat osallistuneet päätöksentekoon.

Suomessa väittävät että kansanedustuslaitoksemme toimii hyvin tästä huolimatta. Mutta puskaradio kertoo toista.

Kansanedustajien kumileimasimen rooli siirtyy nyt Saksassa historiaan. Perustuslakituomarit palauttivat vastuun ja velvollisuudet takaisin parlamentille ja elintärkeissä asioissa kansan- äänestyksen muodossa suoraan kansalle. Marssijärjestys tuli selväksi: EU saa päättää mitä haluaa, mutta Saksa a ja saksalaisia päätökset eivät koske, ellei asiaa ole hyväksytty sitä ennen liittopäivillä ja tarvittaessa myös liittoneuvostossa. Hallitus ja ministerit saavat vääntää nimensä papereihin vasta kansallisen päätöksenteon jälkeen.

Perustuslakituomarit antoivat huutia myös EU-tuomioistuimelle. He päättivät , että voivat alistaa halutessaan minkä tahansa EU-tuomion omaan käsittelyynsä. Myös tavallisille kansalaisille raivattiin uusi valitustie. He voivat vaatia perustuslakituomioistuinta käsittelemään minkä tahansa EU-päätöksen jos epäilevät, että se rikkoo Saksan perustuslakia.

Haaveitako vain Suomessa ?!

Saksalaistuomarit sysäsivät liikkeelle poliittisen tsunamin, minkä vaikutukset ulottuvat parhaillaan järjestäytyvän EU-parlamentin ja kohta uudelleen valittavan komission toimintaan. Ensimmäiset protestit ovat jo tulleet.

Saksan perustuslakituomioistuimen 147-sivuinen linjanveto sopii kesälukemistoksi myös kansallisen itsemääräämisoikeuden katoamisesta huolestuneille suomalaispoliitikoille.

***

Päätösteksti löytyy osoitteesta: http://www.bundesverfassungsgericht.de/entscheidungen/es20090630_2bve000208.html

***