maanantai, 11. tammikuu 2010

Eurootikko 1/10 SUOMEN MAATALOUSNEUVOTTELUT

Tällä kertaa saatte luettavaksenne muistiinpanoja väitöskirjasta NIINKÖ ON JOS SILTÄ NÄYTTÄÄ - Kuva ja mielikuva Suomen valtaresursseina kansainvälisessä politiikassa (

Akateeminen väitöskirja, Tampereen yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Anne koski 2005) jaksosta 6 joka koskee Suomen maatalousneuvotteluja ennen kansanäänestystä (kirjat www.tutkijaliitto.fi). Alaotsakkeet omiani (teemasta puolustus sivulla selkoteksti3).

Itseäni kiinnostaa näissä asioissa valtion "käyttäytyminen" ja se, miten hyvin nämä steppikuviot vastaavat tätäkin päivää ...

TULOKSET Nolostunut

Neuvotteluiden ollessa vielä kesken Haavisto luonnehti kesäkuussa 1994 EU:ta ”härskiksi” neuvottelijaksi. Hänen mielestään maatalous- neuvotteluissa oli monessa kohtaa selvästi suurvaltojen yhteenliittymän sanelun makua (214).

Salolainen vertaa samassa ohjelmassa neuvotteluja ”poliitikon talvisotaan”(214).

Suomen tavoitteena neuvotteluissa oli sovittaa kansallinen maatalouspolitiikka yhteiseen maatalouspolitiikkaan, eikä varsinaisesti hakea poikkeuksia siitä (214; Kuosmanen 2001).

Epäsuotuisten alueiden tuen piiriin saatiin lopulta 85 prosenttia viljelyalasta ja oikeus maksaa pohjoista kansallista tukea 62. leveyspiirin pohjoispuolelle sekä tietyin kriteerein sen eteläpuolelle (215).

Neuvotteluissa komission karsi muun muassa Suomen vaatimia sokerikiintiöitä(216).

Neuvotteluiden jälkeen Suomi on lähtenyt siitä, että kansallinen tuki myös etelään on pysyvää, mutta sittemmin on käynyt ilmi, ettei komissio koskaan hyväksynyt tätä tulkintaa(216; Kettunen & Niemi, Kuosmanen).

Tulkintaerimielisyyden vuoksi Suomi ei tänä päivänäkään ole päässyt kokonaan eroon maatalousneuvotteluista EU:n kanssa. Suomi on saanut jatkaa kansallisen tuen maksamista Etelä-Suomen viljelijöille kerta kerran jälkeen määräaikaisesti(216).


Suomi ei saanut Lappia, Kainuuta, Pohjois-Karjalaa, Etelä-Savoa ja Etelä-Pohjanmaata vähemmän kehittyneille alueille tarkoitetun ykköstavoiteohjelman piiriin(kriteeri alempi bruttokansantuote), vaan komissio toi neuvottelujen kuluessa pöytään uuden tavoiteohjelman 6 (216).


Uuden ohjelman kriteerinä oli väestöntiheys, kahdeksan asukasta neliökilometrillä ja asiallisesti se kattoi 90 prosenttia ykköstuesta(216).

Osa tutkijoista pitää uutta alue- ja rakennepoliittista tukea pohjoismaisena saavutuksena.

Osa taas katsoo, että pohjoismaat hävisivät neuvotteluissa tällä kohtaa, koska uusi tuki ei ole maataloustuotantoperusteinen.

Neuvotteluihin osallistunut EU-virkamies luonnehti tätä mielikuvitusta vaatineeksi ratkaisuksi(216; Midddlemas 1995, Granell 1995).

Maatalousneuvotteluissa Suomi joutui toisin sanoen antamaan kaikissa isoissa neuvottelukysymyksissä periksi(216).

Kansallisen tukipaketin takia Suomi ei todellisuudessa saanut maa- talousneuvotteluja päätökseen ennen kansanäänestystä vaan vielä pari päivää ennen 14.10.94 tulee julki Suomen ja komission kiista kansalliseen tukipakettiin liittyvistä siirtymäkauden lisähinnoista(217).

VAIHEITA CoolViatonNauru

Toimittaja 8.2.1994:

.., että Suomi ja muut kandidaatit joutumassa sopeuttamaan tuottajahintansa suoraan EU-hintatasoon 1.1.1995 lähtien. Miten tämä viljelijöille korvataan on auki, EU ei halua maksajaksi.

”Vielä tärkeämpää on kuitenkin niin sanotun pohjoisen tuen kohtalo. Ilman pysyvää tukea joutuisi suomalaisviljelijä ennen pitkää kilpailemaan eteläisempien EU-maiden tuottajien kanssa niin sanotusti omillaan. Suomalaisille tarjotaan tässä vaiheessa vain mahdollisuutta tukea omin varoin osaa Suomea(223-224).

EU 26.2.1994:

EU vaatii Suomea laskemaan tuottajahintatason suoraan EU-hinta- tasoon, mutta nyt se on valmis korvaamaan noin puolet hinta- sopeutuksen todellisista kustannuksista. Suomesta korvaus ei ole riittävä(232).

Tilanne 1.3.1994 mennessä:

Suomella ja EU:lla on keskenään vastakkaiset tulkinnat neuvottelutilanteesta seuraavan päivän uutisessa ja myöhemminkin takarajan jo umpeuduttua 1.3.94(233).

Salolainen 26.-28.2.1994:

...Meillä on eritäin monia ratkaisevia kysymyksiä, jotka ovat auki. Itse asiassa voi sanoa, että kaikki ne keskeisimmät kysymykset, jotka ovat meille tärkeitä tässä vaiheessa neuvotteluja(234).

Pangalos (Kreikka puheenjohtajamaana):

Mielestämme koko Suomi ei voi saada epäsuotuisan alueen tukea. Se olisi vastoin epäsuotuisan alueen käsitettä. Alueen pitää olla epäsuotuisa verrattuna maan muihin osiin(234).


***

TV-uutiset

:

Tukipakettiin kuuluisi myös ns. 5B-tuki, joka mahdollistaa maatalouden lisäelinkeinojen tekemisen sekä ympäristötukea koko maahan(237).

TV-uutiset:

Vakavien vaikeuksien kohdasta komission esityksessä, merkitseekö oikeutta kansallisesti maksaa, jos etelän viljelijät ei muuten pärjää?

Haavisto:

Se on suojalauseke ylivoimaisten vaikeuksien kohdatessa, mutta ei sen varaan voi rakentaa.

TV-uutiset:

Mitkä Suomen vaatimukset ovat?

Haavisto:

Lukuisia kohtia, mutta kaksi keskeisintä ovat tukijärjestely koko maahan ja siirtymäkauden järjestelyistä ei saa aiheutua kohtuuttomia ongelmia millekään alalle Suomessa(240).

TV-uutiset:

Aikooko Suomi maksaa sen, mitä EU ei maksa kansallisesti?

Tympääntyneen näköinen Salolainen:

Se on ollut alunperinkin lähtökohta, että useimmat näistä ohjelmista ovat sellaisia, joissa Suomi maksaa automaattisesti itse, esim. ympäristötuessa maksuosuus ”fifty-fifty”, kysymyshän on siitä, että EU tämän pohjoisen tuen osalta niin lähtee siitä, että se on kansallista tukea(240).

Näin pohjoisella tuella ei enää tarkoitetakaan EU-tukia, vaan kansallisia lisätoimia.

Lopullisen ratkaisun elementit ovat jutussa hajallaan, jolloin eri elementtien keskinäinen yhteys jää hahmottumatta. Salolainen ja Haavisto pääsevät helpolla, koska media ei ole täysin tilanteen tasalla.

Neuvottelujen takarajaan mennessä EU ylläpiti positiivista mielikuvaa neuvotteluiden kulusta. Suomi torjui tätä käsitystä, mutta muulla tavoin hallitus tai neuvottelijat eivät tarkentaneet julkisesti Suomen neuvottelutavoitteita(241).

Hallituksen viestintä on ristiriitaista. Pääministeri puhuu yhtäältä neuvottelujen ”jatkumisesta” ja toisaalta neuvottelutuloksen ”kariutumisesta”. Neuvottelujen yksityiskohdista ei saada jutun kuluessa tarkempaa käsitystä(243).

***

TV-uutiset 1.3.1994:

(Teollisuuden työnantajien Koroman kommentti, jossa on syytetty yhtä tulonsaajaryhmää koko jäsenyyssopimuksen kaatamisesta) Koroman lausuntoon viitaten, kaataako pieni vähemmistö kansasta koko sopimuksen?

Aho:

Ei enemmistöjä ja vähemmistöjä tässä asiassa, minusta on erittäin epäviisasta yrittää tehdä tästä Suomen sisäistä kiistaa.

Kotimaassa media syyllistää selvästi viljelijöitä neuvottelujen tuloksettomuudesta(244).

***

Toimittaja tuo aivan oikein esiin nyt ensimmäistä kertaa että EU ei ole hyväksymässä kansallisia tukia koko maahan.

TV-uutiset 1.3.1994, toimittaja Leena Brandt:

Edessä ”aimosopeutus”, sillä neuvottelijatkin esittäneet, että maatalouden siirtyminen euroaikaan vähentää tiloista ennen pitkää puolet pois.

Rahat eivät tule automaattisesti ”kunnantalon kassaan”, rahaa ”anottava” selkeisiin hankkeisiin, joihin saatava kotimaistakin rahaa.

Jäsenyyden alkuvuosina Suomi olisi nettosaaja, mutta maatalouden sopeuduttua kääntyvät osat päinvastoin.

Sitoutunut myös rahaliittoon, jonka tähtäimenä on edelleen yhteinen eurovaluutta..

Vuosien varrella nämä sitoutumiset heiluttelevat Suomen kohtaloa enemmän kuin loppuhetken puristukset maatalous- ja aluetuissa (245-246).

***

TV-uutiset 1.3.1994:

... voitteko antaa pientä kommenttia?

Haavisto riutuvalla äänellä:

Vaikeuksia on todella paljon.

Dinkelspiel:

Koskaan aiemmin pohjoismainen yhteistyö ei ole ollut niin tiivistä kuin näiden neuvotteluiden aikana.

Media ryhtyy kirjoittamaan neuvotteluprosessin historiaa ja kohdistaa sillä huomion pois sen hetkisestä tilanteesta, jota ei analysoida riittävän yksityiskohtaisesti(250-251).

Se, ettei Suomi ole saanut lupaa maksaa kansallisia tukia pysyvästi Etelä-Suomeen, ei nouse esiin(252).

Aho:

Monet asioista jäivät riippumaan kansallisista toimistamme, kaikkien intressien mukaista selvittää niiden sisältö(254).

...Puutteena se, että suomalaisten veronmaksajien osuus tukitoimista tulee korkeammaksi kuin olisi ollut toivottavaa(255).

Neuvottelujen päättyessä kansallisen tukipaketin sisältö oli vielä auki.

Viinanen olettaa täysin totuudenvastaisesti, että alkuvuosien jälkeenkin Suomi voisi pysyä nettosaajana ja ylipäätään, että tukirahan määrä nousisi vuosien mittaan.

Eleet: valtiosihteeri Sailas ei pysy symbolisesti Viinasen esittämän arvion takana.

Toimittaja ei ole loppuraportissaan varma johtopäätöksistään ja katsojakin jää epävarmaksi, mitä nyt on oikeastaan saavutettu.

Hallituksen tiedotustilaisuuden ja Brysselissä järjestetyn loppunäytöksen kauppaaman tilannearvion välillä on selkeä ristiriita.

Hallitus tulkitsee neuvottelujen vielä jatkuvan ja EU antaa ymmärtää neuvottelujen päättyneen(255).

***

Kansallisen tukipaketin esille ottaminen kiristi erityisesti komission ja Suomen välejä.

EU pyrki monessa kohtaa tietoisesti jälkikäteen vesittämään neuvottelutulosta(Kuosmanen).

Heti maaliskuun alkupäivinä komissio ilmoittaa luvanneensa jäsenmaille neuvotteluissa, että Suomen kansallinen tuki olisi väliaikaista ja laskevaa, mutta että tätä ei olisi kerrottu suomalaisille(256).

On mahdollista, että hallitus syyllistyi median vedättämiseen. Pitämällä esillä vähemmän merkityksellistä erimielisyyttä on mahdollista salata arkaluonteisempaa aihetta.

Sen selviäminen, että kansalliset tuet eivät ole EU:n tulkinnan mukaan pysyviä, olisi hyvin suurella todennäköisyydellä kaatanut kansanäänestyksessä koko jäsenyyssopimuksen.

Suomen neuvottelijat matkustivat reilun kahden viikon kuluttua neuvottelutuloksen hyväksymistilaisuudesta allekirjoittamaan sitä, mutta tekivät käytännössä EU:n sisäisten kiistojen takia turhan reissun(257).

Näin Suomen vaikeudet jäivät EU:N sisäisten vaikeuksien varjoon(258).

***

TV-uutiset 16.3.1994, Brandt kysyy kiistasta:

Kuinka suuri asia rahallisesti?

Haavisto:

Melko suuri, normaali epäedullisten alueiden tuki käyttömuodoltaan rajoitetumpi kuin vuoristotuki.

Brandt:

Kyse sadoista miljoonista?

Haavisto:

Kyllä, parhaimmillaan.

TV-Nytt 16.3.1994, Henrik Slotte:

Men bland de finländska ministrarna i Bryssel var det inte alls glada miner, tvärtom för nu grälar man om vad vårt jordbruksavtal egentligen säger.

Mutta suomalaisten ministerien ilmeet eivät olleet lainkaan iloisia, päinvastoin sillä nyt tapellaan siitä mitä maanviljelyssopimuksemme itse asiassa sisältää.

Uutisessa ei millään tavoin tuoda esiin sitä, mistä erimielisyys johtuu ja kumpi osapuoli on ymmärtänyt neuvottelutuloksen väärin(258).

Slotte:

Komission virkamiesten mukaan ulkoministerit ovat luvanneet liikaa, sovittu sotii olemassa olevia säädöksiä vastaan. Riitaa siis EU:n sisässä ja Suomen kanssa(259).

***

TV-uutiset 11.-12.4.1994, Leo Riski:

Saammeko 10.000 sokeritonnia tai suojalausekkeen elintarviketeollisuutta varten, jota me suomalaiset pidimme jo varmana asiana, mutta jota ilmeisesti EU-puoli ei pidä varmana edelleenkään?

Alivaltiosihteeri Antti Satuli:

No siis, tässä on nyt kysymys siitä, että miten kirjataan se, minkä ministerit runsas kuukjausi sitten sopivat ja useimmista asioista on päästy ratkaisuun, siellä on vielä eräitä kohtia, joista keskustellaan ja sitten ...

Riski:

...eräänä tämmöisenä varsinaisena ongelmana meillä on tämä sokerikiintiön suuruus, jossa EU-puoli katsoo, että sen ei tulisi olla yhtä suuri kuin mitä silloin aikoinaan sovittiin 1. maaliskuuta...

Satuli:

EU katsoo että heillä silloin tapahtui tekninen virhe ja että sen vuoksi kiintiön pitäisi olla 10.000 tonnia pienempi(260).

***

Riski:

Jäsenmaiden lupauksia yritettiin nyt ”nipsiä” pois aamuyöllä keskeytyneissä ja pitkin päivää jatkuneissa neuvotteluissa. Parlamentti vaatii sopimustekstiä valmiiksi vielä illan kuluessa.

Satuli:

Se, missä neuvotteluissa tässä vaiheessa ei onnistuttu, oli sokerikiintiö.

Erkki Liikanen:

Kaikki kortit katsottiin viimeiseen saakka ja loppuun, yli jopa niiden aikarajojen, jotka oli viimeisiä takarajoja, mutta nyt oli pakko panna tämä kiinni tai sitten olisi koko homma siirtynyt itse asiassa vähintään puolella vuodella eteenpäin.

Satuli:

Neuvottelut ovat nyt 14 kuukauden jälkeen ohi, enää on auki se hyväksyvätkö sekä suomalaiset että EU tämän sopimuksen(264).

***

Neuvottelut eivät kuitenkaan vielä loppuneet tähän. Edessä oli kansallisen tukipaketin hyväksyttäminen Brysselissä.

EU ei sitoudu eikä sanoudu irti suomalaisten esittämistä tulkinnoista. EU:n vaikeneminen on silmiinpistävää suomalaisten oman aktiivisuuden takia. Toiminnan yksipuolisuus alkaa koetella uskoa Suomen suhteellisuudentajuun.

Samalla Suomen mitta alkaa pikkuhiljaa täyttyä, ulkoministeri Haavisto arvostelee avoimesti Brysselin herroja(265).

***

TV-uutiset 18.5.1994:

Maatalousministeri Mikko Pesälä on esitellyt Suomen maatalous- tukipakettia EU:n päämajassa Brysselissä. Pesälä kertoi saaneensa EU:n korkeilta virkamiehiltä ymmärrystä Suomen ympäristötukiaisille.

Pesälä:

Paljonko komission tulkinta voisi Suomessa sovittavaa pakettia karsia selviää vasta jäseneksi tullessa(266).

Pesälän lausuntolainaus jää kesken eli se, mihin komissio olisi valmis myöntymään, jää epäselväksi(268).

***

TV-uutiset 7.6.1994:

Aho ei kuitenkaan halua täsmentää, mitä ongelmia komissio paketissa näkee.

Delors ei itse halunnut sanoa paketista mitään(269).

Uutiset:

Pelaako Suomi peliä sillä, että kansanäänestyksen alla ei voi tehdä pahoja karsintoja?

Aho:

Tässä on syntynyt valitettavasti sellainen mielikuva ja sitä on aktiivisesti myös luotu Suomessa, että tämä olisi jonkunlainen peli (otsan liikkeitä). Kysymys Euroopan unionin jäsenyydestä on niin vakava, ettei sillä ei voi minun mielestäni pelata(270).

EU ei ollut tukipaketin takia vakuuttunut Suomen pyrkimyksestä sitoutua yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Kansallinen tukipaketti kiristi suhteita erityisesti EU:n maatalous- komissaari Steichenin kanssa, koska Suomi oli valmistellut pakettia itsenäisesti konsultoimatta komission maatalousosastoa.

Liikanen kertoo Delorsin olleen heinäkuun puolivälissä jopa perumassa koko matkaa kansallista tukipakettia koskevien erimielisyyksien vuoksi.

Uutisen kärkenä on komission puheenjohtajan ja Suomen uuden presidentin (Ahtisaari) tapaaminen, jossa on sivuttu komissaari- näkemyksiä(271).

***

TV-uutiset 21.22.7.1994.

Delors tiettävästi piti etukäteen tärkeänä kohtaamista suomalaisten työmarkkinaosapuolten kanssa.

Esiin noussut työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on Pohjolassa ”rutiinia”, mutta sitä koskevaa uutta direktiiviä työnantajien eurotaso vastustaa ankarasti.

Delors huomautti, että nykyisessä tilanteessa myös sosiaalisen Euroopan olisi edettävä.

Keskusteluissa sivuttiin Delorsin seuraajanimitysprosessia ja mahdollista suomalaisen komissaarin valintaa. Mutta ei kuuminta kotimaista EU- kysymystämme.

Ahtisaari:

Meillähän keskustelut edelleen Suomen ja komission kesken jatkuvat, mitä tulee tähän kansalliseen tukipakettiin ja siinä mielessä hänellä ei voikaan mitään lopullista sanottavaa tässä kysymyksessä olla, eikä sitä paitsi olettaakaan, että hänellä olisi lopullista sanottavaa, koska keskustelua käydään vielä varsin pitkään heidän kanssaan(272).

Uutiset:

Sosiaalisen Euroopan kysymys meillä tuntuu kiteytyvän siihen, jos heittäydymme EU-seikkailuun, menetämmekö silloin korkean pohjoismaisen sosiaaliturvan, Delorsin näkökulmasta kykenemättömyys näistä sopimisessa laskee sosiaalista tasoa koko maan- osassa(273).

***

TV-uutiset 27.8.1994:

Ulkoministeri Heikki Haaviston mukaan Suomi ei voi hyväksyä EU:n kaavailemia kiristyksiä Suomen maatalouden tukipakettiin. EU-komission virkamiehet haluavat karsia Suomen esittämästä pohjoisen tuen alueesta 40 kuntaa. ... peltoala- ja asukastiheysehtojen tulkinnoissa on eroja(274).

Haavisto ei tällä kertaa enää kykene olemaan hienotunteinen EU:ta kohtaan vaan nimittelee komissiota ”teoriaherroiksi”, jotka luulevat tuntevansa Suomen olosuhteet suomalaista valmistelua paremmin(275).

Ainoastaan TV-Nytt on eritellyt tulkintaerimielisyyksien syitä televisiouutisissa. Juttu on ainoa, jossa valtiovallan edustaja avoimesti moittii EU:ta ja kyseenalaistaa sen uskottavuutta. Tähän mennessä valtiovalta on yrittänyt olla tekemättä sitä, vaikka näkemykset olisivat olleet kaukanakin esityksistä.

... tässä perspektiivissä (=kirjoittaja analysoi TV-kuvia ja lähetystä sekä näiden antamia vaikutelmia katsojalle) hyvien suhteiden vaaliminen EU:n kanssa häviää vaakakupissa viljelijän etujen ajamiselle(275-276).

TV-uutiset 8.9.1994:

Presidentti on kommentoinut suomalaisen EU-kannatuksen hiipumista. Ahtisaari uskoo epävarmuuden vaikuttavan viljelijöiden lisäksi myös muuhun väestöön(276).

Syyskuun alussa 1994 ilmestyi Helsingin Sanomien tilaama mielipidekysely, jossa EU-kannattajia oli ainoastaan kaksi prosenttia enemmän kuin vastustajia. Vastustajien määrä edelliseen kyselyyn nähden oli kasvanut 9 prosenttia(276-277).

***

TV-uutiset 9.9.1994 > Haavisto :

Vuoristotuen osalta maallikkokatsoja ei varmasti ymmärrä mitään hänen lausunnostaan, jossa tuki tullaan ”määrittelemään nyt teknisellä tasolla objektiivisten kriteerien mukaan”.

Pohjoisen tuen alue tai LFA-alue eivät kumpikaan kata koko Suomen peltopinta-alaa ja siirtymäkauden jälkeen 141-tukia on mahdollista maksaa vain vakavissa vaikeuksissa.

Haaviston käyttämä terminologia ei vedä yhteen noin seitsemän kuukautta jatkuneen prosessin jälkeen sitä, että tavoitteisiin nähden koko Suomea ei saatu pysyvästi maataloustukien piiriin(281).

***

Ongelmat kansallisen tukipaketin kanssa eivät päättyneet vielä tähänkään. Kansanäänestyksen alla ilmenee ongelmia niin sanottujen siirtymäkauden lisähintojen kanssa.

Asiasta syntyi julkisuudessa kohu, joka pakotti Suomen pyytämään, että komissio nyt virallisesti ja julkisesti vahvistaa Suomen esittämät tulkinnat.

Virallisesti asiaa ei aikataulujen vuoksi voitu sopia ennen kansan- äänestystä. Mutta hallitus haluaa katkaista huhuilta siivet mahdolli- simman tehokkaasti pyytämällä komissiolta julkista tukea(282).

TV-uutiset 14.10.1994, Risto Makkonen:

Kun Ilkka Ruuska (kansliapäällikkö) eilen YLE:n EU-keskustelussa sanoi, että ympäristötuista ja lisähinnoista ei ole sopimusta EU:n kanssa, oliko hän väärässä?

Pesälä:

Hän oli väärässä(283).

Kuvajakso paljastaa yksiselitteisesti, että ministeri (=Aho) on stressaantunut joutuessaan julkisesti valehtelemaan kameralla, koska totuuden julkisen myöntämisen seuraukset voisivat olla kohtalokkaat. Samalla myös ministerin komissiota kohtaan tuntema epäluottamus pysyy salassa.

Aho on muistelmissaan kertonut, että Pesälä uhkasi jopa erota virastaan, koska komission ylimmät virkamiehet olivat eri kannalla kuin alemmat eivätkä hyväksyneet alkuperäistä päätöstä, että valtaosa maatalouden siirtymäkauden tuesta maksettaisiin lisähintoina. Samoin hän peruutti osallistumisensa ministerineuvoston kokoukseen komissiota kohtaan tuntemansa epäluottamuksen takia(285).

***

YHTEENVETOA Nolostunut

Neuvottelunostalgiaa esiintyy vaiheessa, jossa media syyllistää valtiovaltaa maatalous-elinkeinon etujen ajamisesta muiden suomalaisten kustannuksella.

Suomen hyväksymistilaisuudessa ulkoministeri Haavistolle tuottaa vaikeuksia osoittaa suosiotaan saavutetulle tulokselle.

Koska EU:n nimissä esiintyviä toimijoita (= eri maat, komissio, ministerineuvosto, parlamentti) on monta, mielikuvaksi EU:sta neuvotteluosapuolena jää sekavuus.

Vaiheesta, jossa EU ei julkisesti kommentoi Suomen tulkintoja kansallisesta tukipaketista, saattoi jäädä mieleen myös EU:n ylimielisyys(286).

Varsinaisen neuvottelumaratonin aikana Suomi ei käytä julkisuutta neuvottelutavoitteidensa edistämiseen.

Suomi ei pysty pitämään neuvotteluprosessia koossa ilman yksityis- kohtien salaamista ja lopuksi suoraa valetta kohti kameraa.

Salaamiseen pakotti pelko sopimuksen kohtalosta kansanäänestyksessä. Jos Suomen edustajat olisivat avoimesti paljastaneet EU:ta kohtaan tuntemansa luottamuspulan ja sen, etteivät Etelä-Suomen kansalliset tuet ole pysyviä, jäsenyyssopimus ei todennäköisesti olisi mennyt kansanäänestyksessä läpi.

Vaietessaan EU-toimielinten tulkintaeroista ja neuvottelutuloksen vesitysyrityksistä, Suomi edistää käsitystä neuvottelujen oikeudenmukaisuudesta ja ylläpitää myönteistä mielikuvaa EU:sta(287).

... Tällä tavalla Suomen ja EU:n maine kytkeytyvät neuvotteluissa kiistatta yhteen. (..) Halu päästä jäseneksi vaatii Suomea olemaan aiheuttamatta julkisuudessa ongelmia jopa oman neuvottelijan maineensa ja jäsenyyskuvansa kustannuksella.

sunnuntai, 22. marraskuu 2009

Eurootikko 13/09 SUOMI KESKUSTELUISSA EU-VEROTUKSESTA 2006

TÄMÄ ON esimerkki kymmenistä tekstikoosteista koskien EU:n rahoitusjäjestelmän uusimiseksi, mikä kaiken aikaa on sisältänyt myös halun saada aikaan EU-verotusta, muodossa tai toisessa, askel askeleelta edeten. Sain nämä tiedot esille koska seuraan Euroopan ja erityisesti Ranskan ja Englannin EU-kriittisiä analyysejä.

Ota yhteyttä jos haluat yli satasivuisen koosteen ja vertailla eri maiden kommentteja!

MAKOISIA LUKUHETKIÄ, VALITAN, ENGLANNIKSI KUN EN NÄITÄ JUURI NYT EHDI KÄÄNTÄÄ:

The Committee on Budgets

SECRETARIAT


THE SYSTEM OF OWN RESOURCES

DIALOGUE WITH THE BUDGET COMMITTEES

OF THE NATIONAL PARLIAMENTS OF THE 25 MEMBER STAT

STANDING RAPPORTEUR: ALAIN LAMASSOURE

SUMMARIES OF MEETINGS AND WRITTEN REPLIES

as per 24 January 2007


Table of contents

Belgium................................................................................................................... 5

Germany............................................................................................................... 33

Spain...................................................................................................................... 45

France................................................................................................................... 51

Cyprus................................................................................................................... 69

Lithuania............................................................................................................... 75

Hungary................................................................................................................ 81

Portugal................................................................................................................. 85

Slovenia................................................................................................................. 91

Slovakia................................................................................................................. 99

Finland................................................................................................................ 105

Sweden................................................................................................................ 111

United Kingdom................................................................................................. 115

Annex I - COBU documents............................................................................. 119

Letter and questionnaire.......................................................................... 121

Annex II - Joint Parliamentary Meeting 8/9 May 2006.................................. 125

Austrian position on own resources......................................................... 127

Report of working group on the EU's future resources........................ 133

Annex III - Joint Parliamentary Meeting 4/5 December 2006....................... 137

Report of working group on the EU's future resources........................ 139


FINLAND

MEETINGS OF ALAIN LAMASSOURE,

STANDING RAPPORTEUR FOR OWN RESOURCES

HELSINKI, 7 MARCH 2006

Participants:

Mr. Alain LAMASSOURE (AL), Standing rapporteur on own resources

Secretariat: Mrs. Monika STRASSER, Administrator

Mme Ulla-Maj WIDEROOS (UMW), Minister responsible for own resources, Ministry of Finance

Mr. Jari KOSKINEN (JK), Chairman of the Sub-committee on taxation, Eduskunta

1) Meeting with Mme Ulla-Maj Wideroos, Minister responsible for own resources, Ministry of Finance, 16: 15 hours

AL commenced the meeting by giving some background information on the reasons for his meetings with the national parliaments. He reminded that the own resources were not a community competence but one of the Member States. This was why he was aiming at finding a common proposal of EP and national parliaments in order to prepare for the review of expenditure and revenue that was supposed to take place in 2008.

AL spoke out in favour of a 2-stages-approach: First, the current system should be improved by making it fairer, simpler and more transparent. Secondly, a new genuine own resource should be introduced as per 2013.

In response to UMW 's question, if he had had any feedback on this from other Member States, AL explained that there had not been much reaction so far. Net-beneficiaries were happy with the current situation, anyway, while net-contributors who were not happy with the current situation had been made happy by the latest British proposals.

AL reminded that the amounts at stake were very low. He was convinced that, at some stage, part of a national tax would have to be allocated to the Union. There had to be a treaty or an inter-institutional agreement by which Member States decided to allocate, for some time, part of some national tax to the Union without first charging the national budget with it. This treaty or agreement would require unanimity in Council and ratification by all national parliaments.

For UMW the first stage towards achieving a result was taking the decision on whether to try and accomplish this by many small steps or by one large step.

AL preferred a gradual progressive approach. However, he pointed out that if the new system should be applied as from 2013, negotiations should start without delay.

To UMW's question how realistic these proposals were, AL responded that by mid-2006 he hoped to have received the first position of half of the countries. They should be a representative sample of big and small, rich and poor, and old and new Member States.

It was only logical that a Union of 28 could not be financed with the same funds as a Union of 12. 1% of GNI was not enough, 1.1% or 1.07% or any other figure in this range was needed. However, none of the big countries wanted to pay the extra 0.1% or so. This was why a new system was needed.

UMW concluded the meeting by stating that Finland was always open for negotiations.

2) Meeting with Mr. Jari Koskinen, Chairman of the Sub-committee on taxation, Eduskunta, 17:30 hours

AL introduced the topic by describing the development of an original system of own resources, as in the beginning of the European Community, to a system of Member States' contributions as it was in place now, 20 years later. At the moment 90% of EU revenue came from VAT and GNI which had a lot of drawbacks like for example the dominance of the principle of just returns. Net contributors just wanted changes for their own situation and net-receivers were happy.

The current system needed to be updated otherwise the policies decided by the European Council would not be implemented because the Member States had their own problems and could not even comply with the stability pact.

In its considerations of the reform of the own resources system, COBU wanted to work hand-in-hand with the national parliaments. The EP could do the stocktaking and could launch initiatives but the subject was in the competence of the Member States. The national parliaments had the power, the European Parliament had the vision.

On the procedure, AL explained that first the opinions of 10 - 12 parliaments should be collected. By the end of 2006 he hoped to have a resolution adopted which would enjoy broad consensus within the EP and amongst a majority of national parliaments.

In the current negotiations on IIA and financial perspective the governments should make a commitment to include a reform of own resources in the review process 2008.

His visit to Helsinki, AL stated, was to be seen in this context as part of a pre-, pre-, pre-, pre-negotiation. He wanted to find out which method Finland wanted and which timetable.

JK stressed that negotiations on this subject had been and would always be difficult. Finland had considered a GNI based resource the best way to finance the budget. They thought this was a fair indicator of the prosperity of a country. This would of course mean less weight on a VAT resource and a slow disappearance of traditional own resources.

Finland, for example, did not need the kind of CAP currently in place. However, if everybody in the Union agreed that cohesion and CAP were common tasks then there should also be an agreement on how to finance it.

JK underlined that the British rebate was not acceptable to Finland who considered it unfair. He also reminded that there was still some misuse of money and called for a better auditing system.

With regard to an EU tax, JK noted that people in Finland were very much against it. How could they know how this money would be used? Whether it went to the right places? JK was also doubtful if using part of an existing tax would work.

AL responded that the EP was not biased and open to all proposals. Fact was that the current system did not work and a new one needed to be found. The recent Finnish proposals on how to improve the current system had been very interesting in this respect.

Of course, it should be insisted upon that EU money was spent correctly, value for money should be guaranteed. However, AL reminded that the EP Committee on Budgetary Control worked together with the Court of Auditors in order to check on how EU money was spent.

According to AL, for the next few years a European tax would not make sense because only small amounts were needed. To introduce a new tax for some 300 million taxpayers to raise something like 1/1000 of GNI would just cause collection costs that were totally out of proportion.

It would be much simpler to use part of a tax existing in all Member States - maybe in connection with the common market. Thus, the additional wealth created by the internal market could be used to fund new EU policies. AL stressed once more that this did not mean raising the current level of VAT. The idea was, for example, to dedicate to the European Union budget a part of the VAT on goods imported into a MemberState from another MemberState. In parallel, the Member States' contributions to the EU budget would be decreased or abolished. Another possibility was the harmonisation of the profit tax - rates and tax bases - followed by part of it going directly into the EU budget.

AL underlined that, whatever way would be chosen, it would be a decision taken by a Member State to allocate part of their revenue directly to the Union and not a decision to grant the Union the right to levy taxes.

According to JK, tax harmonisation was not any problem for Finland. He knew that other Member States wanted tax competition. For Finland there was enough competition outside Europe.

JK found the VAT idea quite interesting since it would also help the Member States to make their own budgets and it would be transparent for the consumers. Concluding the meeting, he showed himself open to jointly look for other possible answers.


Annex

Questionnaire for the national parliaments

1. Do you think that the safeguards enabling control of the Community budget should be maintained:

- balanced budget requirement, with absolutely no possibility of borrowing; - overall ceiling for resources, pegged to gross national income; - multi-annual financial framework?

2. Are you satisfied with the current arrangements for financing the EU budget?

3. If not, do you consider that the budget should be financed exclusively through national contributions, exclusively through tax-based resources paid directly to the Union, or through a combination of the two?

4. Concerning national contributions, in the long term, would you like GNI to be taken as the sole criterion for assessing wealth, or would you prefer a different criterion?

5. If the current system of national contributions is reformed, should this take the form of a gradual extension of the ceiling for the highest contributions or an elimination - again gradual - of all ceilings?

6. If you agree with the principle of new own resources being allocated to the EU budget:

6.1. should these take the form of a new tax decided upon and directly levied at European level: an ecotax or a tax on goods vehicles, aviation fuel or financial transactions, etc.,

6.2. or would you prefer a proportion of a national tax to be allocated, in exchange for an equivalent reduction in the national contribution to the European budget: - excise duties on petroleum products; - VAT; - other indirect taxes; - tax on company profits; - personal income tax?

7. In the latter case, could a scenario be envisaged in which the choice of tax and the limits on the 'European' share were decided by the national parliaments (e.g. by way of an agreement submitted to the parliament for ratification), while still giving the European Institutions room for manoeuvre to specify the practical arrangements?

8. In your opinion, should the EU budget be incorporated into the Stability and Growth Pact, to form part of collective discipline and to support action by Member States?

9. Do you feel that a 'principle of cost neutrality' should, or even must, be adopted, on the basis of which any new tax levied on taxpayers to finance a European policy would be offset by an equivalent reduction elsewhere?

10. If so, could the national audit offices and European Court of Auditors be invited to verify this principle was being applied? Would an alternative solution be preferable?


ANNEX III

Documents published in connection with the joint parliamentary meeting on the future of europe

4/5 December 2006 - Brussels

 

JOINT PARLIAMENTARY MEETING ON THE FUTURE OF THE EUROPEAN UNION, 4-5 December 2006/Brussels:

December 5 2006 Alain Lamassoure

REFORM OF THE OWN RESOURCES OF

THE EUROPEAN UNION

Report of the Working group of the Joint Parliamentary Meeting

on the Future of Europe of December 4/5


On the own resources of the Community budget, the European Parliament and the National Parliaments engaged in first exchanges already eighteen months ago. To date, all the national Parliaments took part in at least one of the four common working meetings, and 17 parliamentary assemblies announced their observation, either in writing, or at meetings organized by them with the rapporteur of the European Parliament.


In the working group of December 4, 27 participants took part in the debate. They represented 15 different parliamentary assemblies. It should be noted that both Chambers of the Czech and Italian Parliaments were represented, and that the President of the Parliament of the PortugueseRepublic, Jaime Gama, took part in our work.

Of course, the range of opinions stated is very broad. Nevertheless, some common points emerged on the diagnosis, the calendar, and on some guiding principles. It is necessary to insist on the fact that at this stage, they are exchanges of views which do not engage any Parliament politically, nor any political party of a MemberState. The very large majority of the political parties did not have an internal debate yet on this subject, and thus do not have a final position. And, naturally, such a reform can be decided only unanimously by the 27 governments, and will require the ratification of the 27 national Parliaments.


I - All the speakers share the diagnosis on the very serious defects of the current system of resources of the European Union, and on its consequences regarding the impossibility to finance major European policies.


The revision clause laid down in the last inter-institutional agreement must thus be made profitable to give to the Union a financing system that is simple, clear, transparent, equitable, and subject to perfectly democratic procedures. The general wish is to manage a political agreement in 2008-2009, for a phased introduction of the reform, at the latest since 2014.

II - On the guidelines which must be the basis and the framework of the reform, the discussion progressed much. Frequently quoted were:

- The “constitutional precondition”. It appears difficult to open an in-depth discussion on the financing of the Community policies, without first having clarified, in one way or another, the destiny of the project of the European Constitution. The needs of the Union depend on its competences.


- The maintenance of the discipline to which the European budget is subjected under the terms of the current treaties: obligation of budgetary balance, ceiling of the total amount, framework for the annual budget from a multi-annual point of view.


- The respect of the tax sovereignty of the Member States, which will retain their exclusive right to raise taxes.

- Tax neutrality, or principle of constancy: all things being equal, the transfer of a policy to the European level should not increase the total public expenditure, nor the tax pressure.


- The maintenance of the level of magnitude of the budget of the Union. The truth is that the opinions here are much contrasted, some insisting on the economic insignificance of a budget limited to 1 % of the GNI, others recommending the search for initial economies. But the margin between the current level of the budget 2007 (0,99 %) and the authorized ceiling (1,24 %) makes this debate theoretical for the next ten years.


- The fundamental political bond between the reform of the resources and the revision of the expenditure. The members of Parliament are clearly on the same line as the governments.


- Interest to continue economic policies supporting the maximum of growth, to increase the output of the GNI resource.


- Need for not penalizing the European companies, nor, more generally, economic actors compared to the rest of the world.


- Interest to resort to national taxes whose base is already, or could be, harmonized.

- Need for a progressive installation of any reform.

III - On the possible options, one could detect at least some tendencies.

1 - The quasi unanimous rejection of the creation of a directly affected new tax to the Union (“the European tax”). Some do not exclude this solution in the long term, but it seems useless or premature with almost all.


2 - Interest to preserve a “GNI resource”, at least for a time and as an element of a more complete system. But with the proviso of simplifying the current system considerably, in order to make it transparent and fair. And by making sure that serious technical uncertainties which periodically affect the evaluation of the GNI of certain Member States can be overcome.


3 - Among the existing national taxes, the VAT and the taxes related to environmental policies (eco-tax, CO2 emissions rights, taxes on kerosene) were most often quoted. Several speakers, of very diverse backgrounds, underline the interest in a combination of several taxes, of which a small part only could be assigned to the European budget: the cocktail could include, for example, a little CO2, a bit of VAT, a shade of GNI…


4 - The income tax of the companies was not defended. Its adversaries are generally in favour to encourage tax competition in Europe. The rapporteur pointed out that the harmonization of the basis of a tax does not prevent competition at all: on the contrary, it makes it transparent and honest, which is hardly the case today.


5 - Members of Parliament also evoked other tracks, such as taxation of the financial operations.


IV - Possible follow up:


Resulting from public interventions and private contacts, there is a great consensus to continue this joint work. The objective should be at least to manage to establish a common dossier about which all the Parliaments could have a say at the proper time.

Mr. Gama, President of the Portuguese Parliament, who took part in the working group, proposed to organize, within the COSAC framework, a conference of the chairmen of the committees on budget and finances of the national parliaments and the European Parliament, open also to other interested members. We could set up a united working group, which could meet two or three times in the first half of the next year, during the German presidency, to prepare this meeting. Under the only responsibility of its members, this group would prepare an analytical table of the technical characteristics, the financial output, the advantages and disadvantages of the possible options for the reform. Each institution would remain then free to make its deliberations and its choices, but at least everybody would work on the same basis - all enlightened by the same information and our common exchanges.

*****

tiistai, 27. lokakuu 2009

Eurootikko 12/09 EU-VALTA JOKA (KUNTA)TASOLLE "KUMPPANUUDELLA" !

EU TUO SUORAA PUTKEA PITKIN VALTASYSTEEMINSÄ

JA VIE POIS OMAMME,

KOSKAHAN TÄMÄ ALKAA KANSALLE MENNÄ PERILLE?Pusu

NYT SUOMI VIELÄ TAKAA TÄMÄN KAIKEN LOPETTAMALLA LÄÄNIT 1.1.2010 (EDUSKUNNAN PÄÄTÖS ÄÄNIN 88-63 UUTISEN LÖYDÄT TÄMÄN KIRJEEN LOPUSTA)

LISÄKSI UUSIN TIETO 16.11.:

Valtio lisännyt kuntien normiohjausta 2000-luvulla

  Normiohjausta ja kuntien velvoitteita on lisätty jälleen 2000-luvulla: Paras-lainsäädäntö on edellyttänyt kunnilta lukuisia pakollisia tehtävien ja hallinnon uudelleenjärjestelyjä, joiden toimeenpanon seurantaa varten on erilliset projektit.
Lue lisää > <http://www.kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;349;29161;156383>
***

 

Tätä kirjettä voi verrata aikaisempiin (= koskien valtion yhtiöiden myymistä, sairaalloisen yksityiskohtaisia direktiivejä) jotka alkavat muodostaa ”loogisen” kokonaisuuden eli jotakin, jota jotkut kutsuvat ”totalitääriseksi valtioksi” tai ”eurokommunismiksi”.

Vertaa esim. miten systeemi pelaa selailemalla sivustoa www.kunnat.net !!!!!

Jos kiinnostaa, niin voit pyytää minulta koko tekstin (=35 sivua)

Tässä tekstin runsaat kuusi ensimmäistä sivua (suurennokset /merkkaukset minun):

 

SISÄLLYS

1. Johdanto

2. Euroopan rakentaminen ja kumppanuus

3. Unionin prosessiin osallistumisen edistäminen

4. Yhteisön toiminnan tehostaminen

5. Valkoisen kirjan täytäntöönpano ja jatkotoimet

"On monia tavoitteita, joita emme voi saavuttaa yksin vaan ainoastaan yhdessä. Euroopan unioni, sen jäsenvaltiot ja niiden alueet ja kunnat jakavat tehtävät keskenään."

EUROOPAN UNIONI Alueiden komitea (www.cor.europa.eu ) CONST-IV-020 80. täysistunto 17.–18. kesäkuuta 2009 Alueiden komitean OMA-ALOITTEINEN LAUSUNTO aiheesta ALUEIDEN KOMITEAN VALKOINEN KIRJA MONITASOISESTA HALLINNOSTA

Valkoinen kirja heijastaa halua "rakentaa Eurooppaa kumppanuuden pohjalta", ja siinä asetetaan kaksi tärkeää strategista tavoitetta: osallistuminen Unionin prosessiin ja yhteisön toiminnan tehostaminen. Se, että Euroopan parlamentin vaalit kiinnostavat kansalaisia entistä vähemmän, vaikka Euroopan unionin jäsenyyden katsotaan tarjoavan keinon vastata globalisaation haasteisiin, antaa aiheen ottaa monitasoisen hallinnon periaatteet ja mekanismit uudelleen poliittisen toiminnan perustaksi.

ALUEIDEN KOMITEA

-

katsoo, että monitasoinen hallinto on unionin, jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallis- viranomaisten koordinoitua toimintaa, joka perustuu kumppanuuteen ja jolla pyritään muotoilemaan ja panemaan täytäntöön Euroopan unionin politiikkaa. Se johtaa eri tasojen vallankäyttäjien jaettuun vastuuseen ja perustuu demokraattisen legitimiteetin kaikkiin lähteisiin ja asianomaisten toimijoiden edustavuuteen.

-

suosittaa, että jokaiseen tärkeään yhteisön strategiseen uudistukseen liittyisi Euroopan komission ja alueiden komitean yhdessä laatima alueellinen toimintasuunnitelma, joka tarjoaisi poliittisia mekanismeja toimintalinjojen omaksumisen, toteuttamisen ja arvioimisen helpottamiseksi. Siihen sisältyisi myös hajautettua viestintää koskeva suunnitelma.

-

suosittaa ottamaan käyttöön asianmukaisia välineitä osallistavan demokratian tukemiseksi etenkin Lissabonin strategian, sosiaalisen toimintaohjelman ja Göteborgin strategian puitteissa sekä kehittämään paikallisen Agenda 21- toimintaohjelman tyyppisiä osallistavia ja kokonaisvaltaisia mekanismeja ja laatimaan siten pitkän aikavälin strategisia suunnitelmia.

-

suosittaa, että kumppanuuskäytäntöä vahvistetaan sekä vertikaalisesti alueviranomaisten, valtionhallinnon ja Euroopan unionin välillä että horisontaalisesti alueviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välillä etenkin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun puitteissa.

-

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita uudistamaan avointa koordinointi- menetelmää, jotta se olisi aiempaa osallistavampi, kehittämällä yhdessä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa osallistavan hallinnon indikaattoreita ja alueellisia indikaattoreita.

-

suosittaa, että alueellisten vaikutusten analyysi muutetaan järjestelmälliseksi ottamalla asianomaiset eri toimijat mukaan jo poliittisen päätöksenteon varhaisessa vaiheessa, jotta ymmärretään yhteisön säädös- ja muiden ehdotusten taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset alue- ja paikallistasolla.

-

sitoutuu tekemään ehdotuksia tukeakseen Euroopan unionin tiettyjä toiminta-aloja, kuten kasvu- ja työllisyysstrategiaa, sosiaalista toimintaohjel- maa, kotouttamispolitiikkaa, innovaatiopolitiikkaa, koheesiopolitiikkaa, kestävää kehitystä ja pelastuspalveluja koskevien yhteisön aloitteiden kokeilua alue- ja paikallistasolla.

-

suosittaa, että perustetaan sellaisia eurooppalaisia alueellisia sopimuksia, joilla pystytään yhdistämään vapaaehtoispohjalta toimivaltaiset hallinnon eri tasot, jotta Euroopan unionin suurten tavoitteiden ja poliittisten painopisteiden toteuttamista voidaan mukauttaa kumppanuuspohjalta alue- ja paikallis- viranomaisten kanssa, ja kehottaa asiasta kiinnostuneita alue- ja paikallis- viranomaisia sitoutumaan tällaiseen prosessiin ja ilmoittamaan kiinnostuk- sestaan komitealle valkoisen kirjan täytäntöönpanosta käynnistetyn kuulemisen yhteydessä.

Esittelijät:

Luc Van den Brande (BE, PPE), Flaamilaisen parlamentin jäsen, alueiden komitean puheenjohtaja

Michel Delebarre (FR, PSE), Dunkerquen kaupunginjohtaja, alueiden komitean ensimmäinen varapuheenjohtaja

1. Johdanto

Hallintotapa on yksi tärkeimmistä tekijöistä Euroopan yhdentymisprosessin onnistumisen kannalta. Unioni on voimakas, sen toimielimet ovat legitiimejä ja politiikat tehokkaita ja sen kansalaiset tuntevat kuuluvansa siihen, jos sen hallintotapa takaa eri toimivaltatasojen välisen yhteistyön unionin ohjelman toteuttamiseksi ja maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamiseksi.

Valtion- ja hallitusten päämiehet esittivät alussa mainitun toteamuksen Berliinin julistuksessa

25. maaliskuuta 2007. Tunnustaessaan monitasoisen hallinnon merkityksen he vahvistivat alueiden komitean joitakin päiviä aikaisemmin Rooman julkilausumassa esittämän Eurooppa-näkemyksen ja -käsityksen2.

Nykyisin Euroopan unionin lähes 95 000 alue- ja paikallisyhteisöllä on suuri toimivalta keskeisillä aloilla, kuten koulutuksessa, ympäristöalalla, talouskehityksessä, aluesuunnittelussa, liikenteessä, julkisissa palveluissa ja sosiaalipolitiikassa, ja ne vaikuttavat osaltaan demokratian ja unionin kansalaisuuden toteutumiseen.

Sekä kansalaisläheisyys että alue- ja paikallishallinnon monimuotoisuus ovat unionille merkittäviä valtteja. Vaikka niiden roolin tunnustaminen unionin prosessissa on viime vuosina edistynyt huomattavasti, on vielä paljon tehtävää sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla.

Kehitys on asteittaista, mutta nyt on pyrittävä tarmokkaasti pääsemään eroon sellaisista hallintokulttuureista, jotka ovat meneillään olevien hallinnonhajauttamisprosessien esteenä.Huuto

Nykyinen maailmanlaajuinen kriisi korostaa hyvän hallintotavan merkitystä etenkin eurooppalaisella tasolla sekä sitä, että alue- ja paikallisviranomaisten tulee voida osallistua tiiviisti yhteisön strategioiden laadintaan ja toteutukseen, koska ne panevat täytäntöön lähes 70 prosenttia yhteisön lainsäädännöstä ja niillä on näin ollen olennainen rooli Euroopan talouden elvytyssuunnitelman

 

1

Rooman sopimusten allekirjoittamisen 50-vuotispäivän johdosta Berliinissä 25. maaliskuuta 2007 annettu julistus.

2

Alueiden komitean julkilausuma Euroopan puolesta, DI/CdR 55/2007 fin.

3

Alue- ja paikallisyhteisöt kattavat 16 % EU-27:n bruttokansantuotteesta, kolmasosan julkisista menoista, kaksi kolmasosaa julkisista investoinneista, 56 % julkisen sektorin työpaikoista (lukemat Dexia – http://www.dexia.be/fr/particulier/press/pressrelease20090205-localauthorities.htm)

4

toteuttamisessa. Lisäksi julkisen talouden tiukentuessa voi tulla esiin pyrkimyksiä yhteisten politiikkojen uudelleenkansallistamiseen ja varojen keskittämiseen, vaikka globalisaatio vahvistaa monitasoisen hallinnon tarkoituksenmukaisuutta.

Euroopan unionin valmiudet mukautua uuteen maailmanlaajuiseen tilanteeseen

riippuvat suuresti siitä, miten sen alueet pystyvät reagoimaan, toimimaan ja tekemään yhteistyötä.

Siksi on olennaisen tärkeää antaa Euroopan unionille hallintomalli, jossa otetaan huomioon seuraavat seikat:

Globalisaatio etenee, ja syntyy moninapainen maailma, joka määrittää Euroopan unionin kohtaamat haasteet.

Euroopan yhdentymiskehitys jatkuu, ja sillä pyritään poistamaan rajat, yhdistämään markkinat ja lähentämään kansalaisia unioniin kansallista itsemääräämisoikeutta kunnioittaen ja identiteetit säilyttäen. Eurooppalaisen mallin varmistamiseksi ja kehittämiseksi on välttämätöntä poistaa kaksi globalisaation keskeistä uhkaa:

yhteiskuntien yhdenmukaistumisen vaara: on edistettävä monimuotoisuutta

vaara eriarvoisuuden lisääntymisestä jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden välillä: on puolustettava solidaarisuutta.

Alueiden komitean poliittinen aloite osuu Euroopan yhdentymisprosessin siirtymä- ja muutosvaiheeseen. Euroopan parlamentin vaalit ja uuden komission valitseminen, siirtyminen uuteen toimielinjärjestelmään, Euroopan unionin talousarvion uudelleenlaatiminen sekä maailmanlaajuisen kriisin suorat ja välilliset vaikutukset luovat uudet puitteet yhteisön seuraavien vuosien toiminnalle.

Seuraavien kuukausien aikana Euroopan unionin tulee määritellä, tarkistaa ja mukauttaa strategiansa maailmanlaajuisten haasteiden voittamiseksi sekä ottaa käyttöön uusia välineitä niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Tämän uuden syklin tulee johtaa eurooppalaisen hallintotavan uuteen lähestymistapaan, joka näkyy sekä metodologiassa ja ehdotusten sisällössä että yhteisön toimien vaikutuksissa.

Monitasoinen hallinto palvelee itse asiassa Euroopan unionin keskeisiä poliittisia tavoitteitaCoolCoolCoolCoolCool:

kansalaisten Eurooppaa, taloudellista kasvua ja yhteiskunnallista edistystä, kestävää kehitystä sekä Euroopan unionin roolia globaalina toimijana. Se vahvistaa Euroopan unionin demokraattista ulottuvuutta ja tehostaa sen prosesseja. Sitä ei kuitenkaan voida soveltaa kaikkiin unionin politiikkoihin, ja silloin kun sitä sovelletaan, se tapahtuu harvoin symmetrisesti tai yhtenäisesti.

Alueiden komitean toiminta ja sen antamat suositukset ovat nykyisten perussopimusten mukaisia, mutta niissä otetaan kuitenkin huomioon Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä odotettavissa olevat näkymät, jotka merkitsevät alueellisen ulottuvuuden ja etenkin alueellisen yhteenkuuluvuuden vakiinnuttamista osaksi Euroopan yhdentymisprosessia ja monitasoisen hallinnon mekanismien vahvistamista.

5

Todellisen monitasoisen hallinnon toteuttaminen Euroopassa on aina ollut alueiden komitean strategisena painopisteenä. Nykyään siitä on tullut hyvän eurooppalaisen hallintotavan edellytys.

Käsillä olevassa valkoisessa kirjassa tuodaan esiin kyseinen painotus, esitetään selkeitä poliittisia vaihtoehtoja eurooppalaisen hallintotavan parantamiseksi ja suositetaan erityisiä mekanismeja ja välineitä, joita olisi hyödynnettävä unionin päätöksentekoprosessin kaikissa vaiheissa. Siinä yksilöidään suuntaviivoja ja toimintalinjoja, joilla voidaan helpottaa yhteisön politiikkojen suunnittelua ja täytäntöönpanoa kansalaisten eduksi5, sitoudutaan kehittämään niitä ja esitetään esimerkkejä hallintovastuun jakamisesta.

Lisäksi valkoinen kirja on alueiden komitean ensimmäinen panos Eurooppa-neuvoston perustaman mietintäryhmän työhön, jonka tarkoituksena on auttaa unionia ennakoimaan pitkän aikavälin (2020–2030) ongelmia ja vastaamaan niihin tehokkaasti.

Lähtökohtana on 25. maaliskuuta 2007 annettu Berliinin julistus.

Valkoinen kirja on osa aktiivista politiikkaa Euroopan rakentamiseksi kumppanuuden pohjalta ja siinä asetetaan kaksi tärkeää strategista tavoitetta: osallistuminen unionin prosessiin ja yhteisön toiminnan tehostaminen. Se, että Euroopan parlamentin vaalit kiinnostavat kansalaisia entistä vähemmän, vaikka Euroopan unionin jäsenyyden katsotaan tarjoavan keinon vastata globalisaation haasteisiin, antaa aiheen ottaa monitasoisen hallinnon periaatteet ja mekanismit uudelleen poliittisen toiminnan perustaksi.

2. Euroopan rakentaminen ja kumppanuus

Euroopan unionin kyky täyttää tehtävänsä ja saavuttaa yhteiset tavoitteet riippuu sen organisaatiorakenteesta ja ennen kaikkea sen hallintotavasta. Kaikkien toimijoiden osallistuminen takaa yhteisön toiminnan legitimiteetin, tehokkuuden ja tunnettuuden. Ne voidaan varmistaa, mikäli alue- ja paikallisviranomaiset ovat todellisia kumppaneita eivätkä vain välittäjiä. Kumppanuus menee itse asiassa osallistumista ja kuulemista pidemmälle. Se edistää entistä dynaamisempaa toimintatapaa ja lisää eri toimijoiden vastuullisuutta.

Monitasoisen hallinnon haasteena onkin institutionaalisen ja kumppanuuteen perustuvan hallintotavan välinen täydentävyys ja yhteensovittaminen. Näin ollen on kannustettava ja vauhditettava Euroopan unionin poliittisen ja hallin- nollisen kulttuurin kehittämistä.

Unionin kansalaiset näyttävät toivovan sitä.Nolostunut

Mietinnössään "Hallintotapa ja kumppanuus kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla", A60356/2008, 17.9.2008, Euroopan parlamentti "kehottaa alueiden komitea vahvistamaan toimiaan hallinnoinnin kehittämiseksi sekä määrällisesti että laadullisesti".

Tiedemaailma osallistui valkoisen kirjan laadintaan alueiden komitean työryhmien (www.cor.europa.eu/ateliers) välityksellä. Sitä laadittaessa järjestettiin myös tärkeimpien (=?) alue- ja paikallisviranomaisia edustavien eurooppalaisten järjestöjen alustava kuuleminen.

Euroopan parlamentin mietintö aiheesta "Hallintotapa ja kumppanuus valtiollisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla", A6-0356/2008.

I Kansalaiset ja hallintovastuun jakaminen: Eurobarometri-tutkimuksen tulokset7

Helmikuussa 2009 julkistettu Euroopan alue- ja paikallisviranomaisten roolia ja vaikutusta käsitellyt Eurobarometri-erityistutkimus numero 307 osoitti, että eurooppalaiset pitävät hallintovastuun jakamista luonnollisena. Noin 27 000 kansalaiselle 27 unionin jäsenvaltiossa syksyllä 2008 tehdyn kyselyn tulokset osoittavat, että kansalaisten mielestä kansallisen tason poliittiset edustajat, Euroopan parlamentin jäsenet sekä alue- ja paikallistason poliittiset edustajat pystyvät yhtä lailla puolustamaan heidän etujaan Euroopan tasolla. (Kansalaisista 29 % luottaa kansallisen tason poliittisiin edustajiin, 26 % Euroopan parlamentin jäseniin ja 21 % alue- ja paikallistason poliittisiin edustajiin.)

Tutkimus vahvistaa, että kansalaiset odottavat unionin ymmärtävän nykyistä paremmin heidän arkitodellisuuttaan ja tukeutuvan alue- ja paikallisvaltuutettujen toimintaan. Kansalaisista 59 % katsookin, että alue- ja paikallisviranomaisia ei oteta riittävästi huomioon unionin prosessissa.Viaton

•Tutkimus kertoo kansalaisten kiinnostuksesta alue- ja paikallisdemokratiaan, mitä osoittavat myös luottamuksesta alue- ja paikallisvaltuutettuihin kertovat lukemat (50 %) verrattuna luottamusta kotimaan hallitukseen (34 %) ja Euroopan unioniin (47 %) mittaaviin lukemiin.

•Eurobarometri-tutkimus kannustaa lopuksi ottamaan käyttöön hajautettuja viestintästrategioita. Eurooppalaisista 26 % katsoo, että alue- ja paikallisvaltuutetut ovat parhaassa asemassa selvittääkseen unionin politiikkojen vaikutusta heidän elämäänsä (28 % katsoo, että sopivimpia tähän tehtävään ovat valtakunnallisen tason poliittiset edustajat ja 21 %:n mukaan sopivimpia ovat Euroopan parlamentin jäsenet). Alueiden komitea katsoo, että monitasoinen hallinto on unionin, jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten koordinoitua toimintaa, joka perustuu kumppanuuteen ja jolla pyritään muotoilemaan ja panemaan täytäntöön Euroopan unionin politiikkaa. Se johtaa yhtenäisen lähestymistavan myötä eri tasojen vallankäyttäjien jaettuun vastuuseen ja perustuu demokraattisen legitimiteetin kaikkiin lähteisiin ja asianomaisten toimijoiden edustavuuteen. Se mahdollistaa eri hallintotasojen osallistumisen yhteisön politiikkojen ja lainsäädännön muotoiluun erilaisten mekanismien välityksellä (kuulemismenettelyt, alueelliset vaikutustenarvioinnit jne.).

Monitasoinen hallinto on dynaaminen prosessi, jolla on sekä horisontaalinen että vertikaalinen ulottuvuus. Se ei vapauta millään tavalla poliittisesta vastuusta, vaan päinvastoin edistää päätösten omaksumista ja yhteistä täytäntöönpanoa, jos mekanismit ja välineet ovat asianmukaiset ja jos niitä sovelletaan oikein. Monitasoinen hallinto tarjoaa näin ollen oikeudellisen välineen sijaan ennemminkin poliittiset toimintapuitteet, eikä sitä voida tarkastella vain toimivaltuuksien jaon kautta.

Eurobarometri: alueiden komitea: http://www.cor.europa.eu ja Euroopan komissio:

http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/eb_special_en.htm.

 

 

LÄÄNIT POIS:

 

11.11.2009 15:10 (Päivitetty 11.11.2009 15:31) STT

Nykyiset läänit lakkaavat olemasta ensi vuoden alusta. Eduskunta hyväksyi tänään valtion aluehallinnon uudistuksen äänin 88—63.

Uudistuksessa lääninhallitukset, työ- ja elinkeinokeskukset, alueelliset ympäristökeskukset, ympäristölupavirastot, tiepiirit ja työsuojelupiirien työsuojelutoimistot kootaan kahden monialaisen viranomaisen alle.

Aluehallintovirastoja perustetaan kuusi. Niiden tehtävänä on edistää alueellista yhdenvertaisuutta hoitama lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä.Nolostunut

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia tulee 15. Niiden tehtävänä on edistää alueellista kehittämistä.

Hylkäämistä esittänyt oppositio katsoi, että uudistus on keskeneräinen ja johtaa alueellisen hallinnon epäselvempään ja kansalaisten näkökulmasta etäisempään rakenteeseen.

 


tiistai, 27. lokakuu 2009

Eurootikko 11/09 METSÄHALLITUS VAI METSÄHULLUTUS?

METSÄHALLITUKSEN SAATTAMINEN OSAKEYHTIÖKSI

Tällä kerralla voit VERTAILLA eri lehtien ja instanssien tapaa kertoa aiheesta, koosteessa on sekä historiaa että uutta tietoa asiasta.. Ja totta kai, EU:han se siellä taustalla häärii ... Jos jokin tekstiote alkaa kiinnostaa enemmän, niin voit pyytää minulta alkuperäisen kokonaisuudessaan ja/tai osiot 11/2-5

Valitsin lähteet umpimähkään netistä, eli parikymmentä ensimmäistä jotka teemalla tuli esiin.

Kun jokin lähdenumeroista puuttuu, niin se ei ole juuri lukemastasi otsakkeesta 1-5 kirjoittanut.

SISÄLTÖ (TUMMENNETTU ON MUKANA TÄSSÄ )

11/1 SYYNÄ EU

11/2 TIETOJA METSÄHALLITUKSESTA / VALTION LIIKELAITOKSISTA

11/3 ESITYKSET

11/4 VAARAT & KRITIIKKI

11/5 RATKAISUMALLIT

LÄHTEET (NUMEROSTA TUNNISTAT KIRJOITTAJAN )

1. = VIHREÄ LANKA (18.9.2009)

2. = SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO (Vihreässä langassa)

3. = KIRJALLINEN KYSYMYS/KIVIRANTA & VASTAUS / KORKEAOJA

4. = ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO (Jäsenkirje 5/2009)

5. = HALLITUKSEN ESITYS 2002 (HE 161/2002 VP)

6. = HALLITUKSEN ESITYS 2009 (HE 145/2009 )

7. = HELSINGIN SANOMAT (14.9.2009)

8. = KAUPPALEHTI (9.11.1996, sivu 11 )

9. = KILPAILUVIRASTO (Dnro 273/72/02 6.5.2002 VVmin Viite: Iaus.pyyntö 5.3.O2

10. = KUNTALIITON KYSELY LIIKELAITOKSISTA 2/2009

11. = LAPIN LIITON HALLITUS (§116 31.8.2009)

12. = LÄNSI-SAVO (16.10.09)

13. = METSÄAKATEMIA 24.9.2008

14. = MORENIA OY (1.3.2006/7)

15. = KESKISUOMALAINEN (19.10.09)

16. = SUOMEN AMMATTIKALASTAJALIITTO (15.10.09)

17. = SOSIAALIALA (=?) (15.4.09)

18. = VALTIONTALOUDEN TARKASTUSVIRASTO (Dnro 77/54//06 7.5.08)

19. = VALTIOVARAINMINISTERIÖ (6.3.09)

20. = YLE.MOBI (15.10.09)

 

11/1 SYYNÄ EU

1.

Metsähallituksen organisaatiota myllätään uusiksi syksyllä, koska Suomen nykyinen liikelaitosmalli on EU-säädösten vastainen. - Kun EU edellytti Iiikelaitosten muuttamista yhtiöiksi, tavoitteena on, että Iiikelaitoksilla ei olisi kilpailuetua yksityiseen sektoriin nähden. Erityisyhtiöllä vain kierrettäisiin EU:n linjauksia.

6.

Euroopan komissio antoi loppuvuodesta 2007 ratkaisun niin sanotussa Tieliikelaitos-tapauksessa. Komission mukaan liikelaitoksen konkurssisuoja ja tuloverokäytäntö olivat yhteismarkkinoille soveltumattomia. Tämän vuoksi valtiovarainministeriö asetti 18 päivänä maaliskuuta 2008 hankkeen selvittämään liikelaitosmallin soveltuvuutta sisämarkkinoille ja kartoittamaan mahdollisia uusia organisaatio- ja ohjausmalleja liikelaitosten toiminnan järjestämiseksi.

7.

Paraikaa on käynnissä valtiovarainministerin asettama hanke, jossa pohditaan valtion Iiikelaitosten kohtaloa. Liikelaitos on valtion viraston ja osakeyhtiön välimuoto, joka keksittiin, kun haluttiin pienentää ja tehostaa valtionhallintoa. Joukko virastoja muutettiin Iiikelaitoksiksi, mutta nyt EU:n kilpailulainsäädäntö tekee niiden aseman mahdottomaksi. Ne pitää joko palauttaa takaisin virastoiksi tai muuttaa yhtiöiksi.

10.

JULKI-työryhmän tausta

• Julkinen sektori harjoittaa elinkeinotoimintaa laaja-alaisesti

• Julkinen sektori muuttanut oman toimintansa liiketoiminnaksi esim. liikelaitostamisen tai yhtiöittämisen avulla

• Julkinen ja yksityinen elinkeinotoiminta kohtaavat yhtä useammin samoilla markkinoilla

• toiminnan harjoittamisen edellytysten ja lähtökohtien erilaisuudesta syntyy väistämättä ongelmia kilpailuneutraliteetin ja markkinoiden toimivuuteen liittyen

EU:n perussopimuksen määräykset julkisten yritysten toiminnasta (esim. valtiontuen osalta)

Ehdotuksien aikataulutus ja vastuutaho

• Lain uudelleen arvioimisen tarvetta on vauhdittanut mm. komissiolle tehty kantelu kunnallisesta liikelaitoksesta (Palmia), vaikka jossakin kunnissa on jo oma-aloitteisesti käynnistetty työ liikelaitosten uudelleen arvioimiseksi

Yleistä

EY:n perustamissopimuksen 87 artikla ” jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan” Valtiontukisäännöksiä on sovellettava kaikkeen julkiseen tukea eli myös kuntien myöntämään tukeen. Valtiontukisääntöjen lähtökohtana yleisesti markkinaehtoisuus

Komission päätös Suomen Tieliikelaitokselle/Destialle K (2007) 6073 myöntämästä valtiontuesta

• Komissio katsoi, että Suomen myöntämä siirtymäkauden tuki, jonka tavoitteena oli helpottaa Tieliikelaitoksen sopeutumista uuteen kilpailuympäristöön, ei vääristänyt kilpailua kohtuuttomasti

• Kiellettyä valtiontukea oli liikelaitoksen konkurssisuoja ja poikkeava verokohtelu.

11.

Kysymys on EU:n kaupallista kilpailua koskeva direktiivin ja TEM:n vuonna 2007 asettaman työryhmän politiikka- linjausten ja suositusten täytäntöönpanosta.

Maa- ja metsätalousministeriössä Metsähallituksen organisaation muutosta valmistelevan virkamiehen mukaan Metsähallituksen osakeyhtiöittämisen syynä on kaksi asiaa:
- valtion liikelaitokset ovat erilaisen verotuskohtelun piirissä kuin yksityinen liike- toiminta eli yksityiset osakeyhtiöt.
- valtion liikelaitos, joka on valtion omistuksessa, ei voi tehdä konkurssia. Verotuskohtelu MMM:n mukaan voidaan muuttaa nykymallinkin puitteissa, mutta konkurssiin menomahdollisuutta ei. Muissa EU-maissa ei ole tunnistettu vastaavia ongelmia kuin Suomessa. Suomessakin tulisi voida tulkita nykyistä mallia että se täyttää EU-direktiivin vaatimukset.

12.

EU-komissio pitää julkisomisteisia liikelaitoksia reilun kilpailun vastaisina. Perusteita ovat erityisesti konkurssi- suoja ja veroedut.

13.

Näyttää selvältä, että nykyinen liikelaitosmalli ei voi jäädä voimaan, sillä tilanne, että liikelaitos ei voi mennä konkurssiin, ei komission mukaan täytä tasapuolisen kilpailun ehtoja. Myös lähes kaikissa muissa EU-maissa Metsähallitusta vastaava organisaatio on liiketoiminnan ja hallinnon sekamalli, joka ei voi mennä konkurssiin, joten Suomessa ei pitäisi tehdä hätiköityjä ratkaisuja.

15.

Syy muutokseen on se, että valtion nykymuotoiset liikelaitokset eivät sovi EU:n kilpailulainsäädännön puitteisiin. EU:n komissio pitää kiellettynä valtion liikelaitosten nauttimaa konkurssisuojaa ja poikkeavaa verokohtelua. Tieliikelaitos on jo muutettu EU-vaatimusten mukaisesti valtion omistamaksi osakeyhtiöksi. Se tunnetaan Destiana, joka jo vajaan kahden toimintavuotensa aikana on ehtinyt nousta esiin hämärissä yhteyksissä.

16.

Työryhmän esityksen kuuleminen toteutetaan netissä heti, kun se on saatu valmiiksi. Metsähallitus yhtiöitetään EU:n kilpailulainsäädännön vuoksi. Lähde: YLE Lappi 15.10.2009

17.

Viime vuosina ovat yhä useammin nousseet esiin kilpailuneutraliteettiongelmat, kun julkinen sektori harjoittaa elinkeinotoimintaa samoilla markkinoilla yksityisten yritysten kanssa. EU:n komissio on jo vuonna 2007 antanut Suomelle osoitetun päätöksen, jossa se katsoo, että valtion Iiikelaitoksen konkurssisuoja ja poikkeava verokohtelu yksityisiin yrityksiin verrattuna on kiellettyä valtiontukea.

19.

Liikelaitosmallin uudistamiseen lähdettiin, kun komissio teki joulukuussa 2007 päätöksen, jonka mukaan Tieliikelaitoksen organisaatiomalli ei sovellu yhteismarkkinoille. Komissio piti kiellettynä valtiontukena liikelaitoksen konkurssisuojaa ja kilpailijoista poikkeavaa verokohtelua. Ilmailulaitoksen ja Luotsausliikelaitoksen toimintatavat ovat komission käsiteltävinä kilpailijoiden kantelujen johdosta.

20.

EU haluaa eroon Metsähallituksen kaltaisista Iiikelaitoksista, koska ne eivät voi mennä konkurssiin. Se katsotaan EU:ssa epäreiluksi kilpailuksi.

***

PS. Katso myös sivulle www.suomenpuolesta.fi !

tiistai, 27. lokakuu 2009

Eurootikko 10/09 MITEN LISSABON-KANSANÄÄNESTYKSESTÄ UUTISOITIIN

VERTAA NÄITÄ KAHTA TAPAA KERTOA MISSÄ MENNÄÄN:

1. SUOMEN (JA MUUN VIRALLISEN EUROOPAN) TAPA

- Irlanti hyväksyi kansanäänestyksessään Lissabonin sopimuksen ja nyt puuttuu

enää Tsekin presidentti Klausin allekirjoitus

- Stubb: ”Nyt olisi jo presidentti Klausin aika lakata ...” (en muista sanatarkalleen)

2. MINUN JA SUUREN EUROOPPALAISEN ENEMMISTÖN TAPA

- EU satsasi miljoonia euroja ja paljon painostusta saadakseen ensinnäkin aikaan uuden kansanäänestyksen, kun huomasivat, ettei tilanne muuten etene.

- Irlanti sai eirtyislupauksia, joiden vedenpitävyydestä kiistellään (www.openeurope.org)

- Tsekin presidentti on hahmotellut vaihtoehdon EU:n linjanvedoille (www.freeeurope.info ). Hänen puheensa parlamentille löytyy tältä sivulta numerolla

- Saksa kävi läpi pitkällisen tarkastelun perustuslakituomioistuimessaan

- Jo 57% jätti äänestämättä EU-vaaleissa (kuva: www.merjarenvall.blogspot.com )

mikä kertoo siitä että Euroopassa kiehuu pinnan alla ja paljon on tekeillä ja pohdin- nan alla (katso uskomatonta englantilaista tiedon aarrearkkua osoitteessa www.brugesgroup.com )

ERO TIEDONVÄLITYKSESSÄ ON HUIKEA!

YLLÄ MAINITTU SAKSAN LAINOPILLINEN LISSABON-SOPIMUKSEN TARKASTELU (150 sivua) TUOTTI LYHYESTI SANOTTUNA TÄLLAISEN TULOKSEN

(vähän helpompilukuinen englanninkielinen lehdistötiedote nr 79/2009 30.06.2009 löytyy sivulta http://www.bundesverfkssungsgericht.de/en/press/bvgO9•072en.html)

Saksassa tutkittiin demokraattisten systeemien mahdollisuutta toimia, eli EU-lainsäädännön ja erityisesti Lissabon-sopimuksen suhdetta Saksan perustuslakiin.
Tuomioistuin kiinnitti useissa kohdissa huomiota tällaisiin seikkoihin:

1. Se toteaa Lissabon-sopimuksen johtavan liittovaltioon, koska se varoittaa että ”sellainen kehitys edellyttäisi Saksalta uuden perustuslain luomista”. SUOMI NÄPERTÄÄ PERUSTUSLAKINSA KANSSA, MUTTA MILLAISIN TAVOITTEIN ?

JACOB SÖDERMAN JA ALLAN ROSAS OVAT VAATINEET ETTÄ SUOMESSAKIN

TUTKITTAISIIN LISSABON-SOPIMUKSEN VAIKUTUKSET SUOMEN PERUSTUS- LAKIIN! MAHTOIKOHAN JOKU KUUNNELLA?

2. Tuomioistuin muistuttaa EU:ta siitä, että se miten pitkälle perustavaa laatua olevien päätösten tekemisessä voidaan mennä ”on niiden kansallisten perustuslaillisten elinten käsissä, jotka edustavat kutakin kansaa, mikä puolestaan tulee EU:ssa taata”. SIIS SITÄ EI OLE TAATTU, VAIN NE MAAT JOTKA SITÄ NYT VAATIVAT SAAVAT SEN TAATTUA!

3. Tuomioistuin siis että ”Saksan oman demokraattisen päätöksenteon yli ei saa ajaa”. Toisin sanoen ”sopimuksen hyväksymistä ei saa toteuttaa sellaisella tavalla, että jäsenvaltioilla ei ole tarpeeksi suurta liikkumatilaa taloudellisten, kulttuuri- ja sosiaalisen elämän edellytyksien muodostamiseen”.

4. Viimeksi mainitut ”koskevat erityisesti rikoslainsäädännön hallintoa, poliisimonopolia, armeijaa ja voimankäyttöä, perustavaa laatua olevia tulo- ja kulutusveroja, sosiaalipolitiikan muodostamista, tärkeitä kulttuuripäätöksiä

(koulu, koulutus), median hallinta sekä uskonnollisten liikkeiden ohjaus”.

SIIS NÄMÄ ASIAT OVAT UHATTUNA! JA LUKUISAT VIIME AIKOJEN DIREKTIIVIT OVATKIN JUURI KÄSITELLEET NÄITÄ ASIOITA

5. Näin ollen ”Lissabon-sopimusta ei tule ottaa käyttöön/voimaan (”deposited”) niin kauan kunnes takeet Saksan riittävälle osallistumiselle päätöksen tekoon, Saksan perustuslain mukaisesti, ovat voimassa. VOIKO SEN SELKEÄMMIN SANOA?

VAAN MITÄ SIIS TEKEE SUOMI, muuta paitsi ilakoi Irlannin kansanäänestyksestä?